Radiokirppis Tampereella

Christa löysi erään Facebookin kirppisryhmän kautta annetaan -ilmoituksen hienosta 70-luvun sängystä Tampereella. Vaikka uuteen sänkyyn ei ollut tarvetta, päätettiin hakea se jo pelkästään kuvan perusteella. Samalla ajattelimme käydä katsastamassa Tampereen kirppistarjontaa. Joonas kyseli Tampereella asuvalta serkultaan vinkkejä kirppiksiä, joissa kannattaisi käydä. Tarkoitus oli käydä kolmella kirpulla, mutta erinäisistä syistä pääsimme lähtemään hitusen myöhemmin mitä suunnittelimme. Päädyimme valitsemaan Laukontorin laidalla sijaitsevan Radiokirppiksen.

Radiokirppis on Tampereen ensimmäinen itsepalvelukirppis ja on sijainnut samalla paikalla 18 vuotta.

Heti sisälle mentäessä ei edes tajunnut kuinka isosta kirppiksestä oli kyse. Siisteydestä oli huolehdittu ihan kivasti, tavaroita ei ollut lattioilla häritsemässä lastenvaunujen tai kärryjen kulkua. Käytävät olivat mukavan leveät. Käyntipäivämme oli lauantai, joten ihmisiä oli paljon kiertelemässä samaan aikaan, mutta tungosta ei päässyt syntymään.

Pöytäjärjestelyjä oli useampia; oli pöytiä joissa vaaterekki on yläpuolella (grrr), pelkkiä rekkejä ja pieniä loosseja. Pienillä loosseilla tarkoitamme hyvin pieniä. Jos joku oli jo katselemassa jossain loossissa, joutui käytävällä odottelemaan omaa vuoroaan. Loosseissa tavaraa oli myös lattioilla, joka joissain paikoissa häiritsi itse loossiin menemistä. Meillä meni kiertämiseen melkein puolitoista tuntia, vaikka kiersimme ihan rivakkaa tahtia.

Kirpputorin pohja oli vähän sekava, ei ollut mitään selkeää rakennetta, jota myöten kiertää pöytiä. Todennäköisesti kyseessä oli jonkinlainen manselogiikka, joka ei aukea meille.

Valikoima oli suuri (positiivinen) yllätys. Löytyi kyllä jokaiselle jotain. Oli lastenvaatteita ja -tarvikkeita, naisten ja miesten vaatteita, leluja, astioita, elektroniikkaa, leffoja, pelejä käsitöitä, mm. virkattuja koreja ja mattoja oli runsaasti. Myös vanhaa/retrotavaraa löytyi huumaavan paljon, mm. Sarviksen astioita ei ole koskaan löytynyt yhdeltä kirppikseltä kerralla noinkin runsaasti.

Hintataso oli kuitenkin suurin yllättäjä. Lastenvaatteet oli halvempia kun pääkaupunkiseudulla, mutta kaikki muu oli rutkasti kalliimpaa. Eli Sarvikset sai yhtä mukia lukuunottamatta jäädä hyllyyn. Toki löytöjä voi aina tehdä. ;) Christa löysikin jotain mitä on jonkun tovin etsiskellyt, Mäkisen kuvastimen peilin. Toki niitä välillä kirppiksiltäkin löytyy, mutta hinnat on ollut vähintään parikymppiä korkeampia. Hienokuntoisesta peilistä saimme pulittaa 25€, joten ihan hyvään hintaan lähti. Muita ostoksiamme emme tällä kertaa kuvanneet, mutta löysimme peilin lisäksi pojallemme käsinneulotun pipon 1,2€:lla, kasan vanhoja playmobileja 2€:lla, Sarviksen vaaleanpunainen muki 2€:lla ja Ompelukirja Christalle 5€:lla.

Kirppiksellä oli myös reilun kokoinen kahvio ja pieni maksullinen vessa.

Tavaraa oli paljon joka lähtöön, joten ihan miellyttävä kokemus oli. Kovan hinnan takia muutaman tuotteen jättäminen tietenkin harmitti, muttei luonto anna periksi maksaa ylihintaa, varsinkaan kirppiksillä. Joka tapauksessa mukava oli käydä ja jos Tampereelle uudemmin joskus eksytään uskon, että tulemme käymään taas Radiokirppiksellä.